Joensuun historia

Joensuun esihistoria

Joensuun alueen historia ulottuu kauas kivikaudelle. Ensimmäiset ihmisten jättämät jäljet nykyisen Joensuun alueelta löytyivät Mutalasta, joka on Pohjois-Karjalan vanhin tunnettu asuinpaikka. Historiallisesta asuipaikasta kertovat löydöt ovat yli 7200 vuoden takaa.

Kivikautisia löytöjä on tehty myös mm. Siihtalasta ja Iiksenvaaralta. Pronssi- ja Rautakauden viikinkiesinelöydöt ovat antaneet viitteitä ihmisen toimista ennen 1000-lukua.

Pohjois-Karjala kehittyy Venäjän ja Ruotsin vallan alla

Karjalan alue kukoisti taloudellisesti 1100-luvulta aina 1300-luvun alkuun. Pohjois-Karjala alkoi saada pysyvää asutusta sillä Muinainen karjalainen kauppatie kulki Pielisjokea pitkin ja mahdollisti kaupankäynnin ja kehityksen. Ihmiset saivat elinkeinonsa luonnosta, karjanhoidosta sekä maanviljelystä.

Pohjois-Karjalan alue kärsi Ruotsin ja Venäjän kiistellessä maa-alueista. Karjala jaettiin kahtia Pähkinäsaaren rauhassa ja Pohjois-Karjala siirtyi Novgorodin ja myöhemmin Venäjän hallintaan. Venäjän vallan mukana levisi alueelle ortodoksinen uskonto. Valamon luostarista käsin aloitettiin käännytystyö ja Kuhasaloon perustettiin sivuluostari 1530-luvulla paikallisten uskon vahvistamiseksi.

Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsiin. Pohjois-Karjalasta tuli Ruotsin valtakunnan itäisin alue. Kuhasalon luostari jäi tyhjilleen ja lopulta lähes kaikki ortodoksit pakenivat Venäjälle.

Ruotsin valtakausi vei Pohjois-Karjalaa lunotaistaloudesta rahatalouteen. Alue kuitenkin köyhtyi mm. 1600-luvun lopulla suurta tuhoa aiheuttaneiden katovuosien takia.

Suuri Pohjan sota saattoi nykyisen Joensuun alueen takaisin Venäjän haltuun. Ison vihan aika rasitti ihmisiä 1700-luvun alkupuolelle asti. Nälänhätä oli suuri ja alue köyhtyi. Vuonna 1722 Joensuussa oli 10 asuttua taloa. 1800-luvun alussa Ruotsin ja Venäjän välit kiristyivät jälleen ja Venäjä valloitti loputkin Suomen alueet Ruotsilta.

Joensuusta kehitetään maakuntakeskusta

Sotien rauhoituttua alkoivat suunnitelmat Joensuun kehittämiseksi toteutua. Joensuu oli oivallinen paikka maakuntakeskukselle, sillä sijainniltaan se oli sopiva tukikohta vesistöliikennettä ajatellen. Maaliikenteen toimivuutta parannettiin perustamalla majatalolaitoksen ja kyyditysjärjestelmän yhdeksi etapiksi Joensuun Paavolan talo. Alueelle perustettiin myös sahoja, viinanpolttimo, viljamakasiini ja jyvästörakennus. Ihmiset saivat työtä ja väestö kasvoi ja vaurastui hiljalleen.

Joensuun kaupunki syntyy ja kehittyy

Joensuun kaupungin historia alkaa vuodesta 1838, jolloin Venäjän tsaari Nikolai I antoi luvan kaupungin perustamiselle. Joensuun kaupungin perustamista oli ajettu jo pitkään, sillä Pohjois-Karjalasta uupui vielä kaupunki, ainoa laillinen kauppapaikka. Rakennustyöt viivästyivät kuitenkin kymmenellä vuodella, lähinnä maanomistus ja asemakaavakiistojen vuoksi, joten kaupunki perustettiin virallisesti vuonna 1848. Lähes autiolle kaupunkialueelle Pielisjoen länsirannalle ryhdyttiin asuttamaan ihmisiä ja ensimmäisenä vuotena väkiluku oli henkikirjojen mukaan 149 henkilöä.

1800-luvulla Joensuu oli käsityön ja kaupankäynnin kaupunki. Rakennettujen tonttien määrä oli vuonna 1853 jo lähes viisikymmentä. Tapulikaupunkioikeuksien saaminen v. 1860, paikallisten sahojen menestymiselle otolliset suhdanteet sekä kaupan ja elinkeinotoiminnan rajoitusten poistaminen kiihdyttivät kaupungin kasvua. 1870 luvulla rikottiin tuhannen asukkaan raja.

Joensuun kaupungin sydän, Pielisjoki on tuonut mainiot kulkuyhteydet kaupankäynnille kautta aikojen. Pielisjoen mukanaan tuoma kulkuyhteyksien paraneminen joen kanavoinnin jälkeen kasvatti kaupungin kehitystä. Pielisjoessa kulki mm. raakapuuta teollisuuden tarpeisiin. Saimaan kanavan rakentaminen 1800-luvun puolessa välissä johti vilkkaaseen satamaliikenteen ja kehitti Joensuun kaupankäyntiä varsinkin Pietariin ja Keski-Eurooppaan. Joensuusta kasvoikin hiljalleen senaikaisen Suomen merkittävimpiä satamakaupunkeja. Rautatien valmistuminen vuonna 1894 vähensi vesikuljetuksia ja tehosti maakuljetuksia.

Asukasluku lähtee kasvuun

1950-luvulla Pielisensuun kunta liitetiin osaksi Joensuuta ja samalla väkiluku kasvoi reippaasti. Joensuu sai liitoksesta lisää varaa laajenemiseen kun uusia maa-alueita liitettiin kaupunkiin.

Joensuun väkimäärän nopein kasvu sijoittuu 60- ja 70 -luvuille ja se onkin jatkunut näihin päiviin saakka. 60-luvulla Pohjois-Karjalan lääni irrotettiin Kuopion läänistä. 1969 Joensuuhun perustettu korkeakoulu toi kaupunkiin opiskelijoita ympäri Suomen. Korkeakoulusta kehittyi myöhemmin Joensuun yliopisto.

70-luvulla ihmisten kiinnostus kaupunkiasumiseen nousi ja maaseudulta muutettiin työn ja paremman elintason perässä suurempiin kasvukeskuksiin. Hyvät opiskelu- ja työskentelymahdollisuudet ovatkin kasvattaneet Joensuusta tähän päivään mennessä maamme 14. suurimman kaupungin.